Salaatti!?

Tein tänään elämäni ensimmäistä kertaa salaattia. Siis pelkästään itselleni. Joskus saattanut pilkkoa jollain mökkireissulla pakkosaldee mutta nyt ihan vain itellein.

Oikeastaan kaikki alkoi siitä kun puhuimme ystäväni kanssa skypessä vanhoista sörkan laitapuolen heeboista ja siinä vilahti sitten kaveri jota kutsuttiin kalapuikko-Janiksi. Taisi olla amisviiksiensä takia. Kuitenkin alkoi mieli tehdä kalapuikkoja kun ne on halpoja, hyviä ja helppo vamistaakkin.

Kaupassa kuitenkin unohdin mielitekoni ja selaillessani katseella viitisen minuuttia porsashyllyä, totesin että kanaa. Ongelmakohdaksi muodostui ainoastaan se että pienin pakkaus kanan rintafileitä on puoli kiloa. Itselläni ei ole tapana säästellä valmistamiani ruokia huomiseksi, saatikka sitten pakastaa. Ei meillä ole edes pakastinta, mutta se ei muuta asiaa miksikään. Pakko oli heittää sitten sellainen megajättipakkaus ostoskoriin ja miettiä mitä sen kanssa.

Koska olin päättänyt vetää koko puolikiloa kerralla mikään riisi ei tuisi kuuloonkaan ja mieleeni juolahti muisto toissa viikolta kun tukholmassa söimme kuorastun naudan sisäfileen kera salaattia. Hetken mielijohteesta heittelin koriin kurkun, tomaattia, paprikan, feta-valkosipuli-oliivi paketin ja avokaadon. OStin myös elämäni ensimmäisen avokaadon.

Tiesin että avokaado tulisi kuoria, koska enhän minä ole mikään tauno. 15 vaille merkantti ja kymppiluokan paras hemoklobiini. Eräs ystäväni kerran söi kiivin kuorineen koska kukaan ei ollut kertonut että se pitää kuoria. Siihen kaveri sitten pokkana tokaisi jotta "onhan se vähän karvanen, mutta ei sitä huomaa kun se on sisältä niin mehukas". Mutta sen verran olisi itseni ravinto-oppia pitänyt enemmän päntätä että olisin tiennyt ettei avokaado halkea ihan noin vaan. Sisällä oli jotain kovaa. joku kiven tapainen. Veistelin siitä sitte slaisseja kuin partioleirillä tikkua konsanaan.

Halpaa ei salaatin teko ole mutta terveys ennen kaikkea..eiks näin?