Karate kid oli 80-luvulla itselleni vakava asia eikä sen asian kanssa heitetty huulta. Faijan vanhat keilapaidat päällä ja otsarätit hufvudissa treenattiin kurkipotkuja samassa talossa asuvan varrtizeibanin kanssa (taisi olla jopa puolikas).
Pelotti lähteä edes katsomaan uutta versiota kyseisestä pyhästä elokuvasta. Odotukset ei olleet kovinkann korkeat tietenkään, eikä mitään elämää suurempaa raivokohtausta tuunattu nössöversio saanut aikaan. Osittain senkin takia että leffan suosittelijan toimi kämppikseni joka miltei pakotti minut ostamaan desperite housewifen ensimmäinen tuotanto kauden DVD-boksin.
Olisin tavallaan hyväksynyt kaiken tämän uudelleenmuokkauksen jos alkuperäistä olisi esim. parodioitu enemmän. Nyt jäi sellainen maku että MIKSI?
Kurkipotkukin oli tuunattu luonnottomaksi supervoltiksi.
Suurin miinus oli ettei selkäpiitä kylmille väreille räpsäyttävää "JUMA BEST, WOO OU" biisiä kuultu loppukohtauksessa ja se jäi todella mitäänsanomattoman miedoksi. En näyttäisi tätä versiota omille lapsilleni, jos minulla sellaisia olisi. Kyllä vanhassa vara parempi.
TP 7
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti