Koo ukko

Menin taas tohon läheiseen koo-kauppaan iltaostoksille viikonloppuna kertyneillä pulloilla, kun mieli alkoi haluamaan Ben & Jerry jäätelöä (erittäin kallista ja gay:tä.oonkohan mä raskaana?). Siellä koo-kaupassa on sellanen aivan perkeleellinen ansa, kun semmonen vitun sutkauttelija pukinpartaperkele kuu-ukko velikulta. Aina samat lainit "ja näillä pärjää" "onko plussakorttia. Tulee toimeen ilmankin" Mikäköhän vitun tarve on esittää jokapäivä kuukauden työntekijää ja asettaa päivän puuhasteluista väsyneet ihmiset kiusalliseen tilanteeseen typerillä ja toistuvasti samoilla sutkautuksilla? minkä vitun vantaan venla-patsaan kaveri luulee saavansa olemalla nuori kummeli-äijä, martinlaakson kolmen koon marketissa. Tampereella tuon ymmärtäisi.

Itseäni saan kyllä tästä osittain syyttääv kun luulin että nyt lykästi ja menin lyhyimpään jonoon. Tietenkin jono oli lyhyin koska KUKAAN joka on joutunut tämän huumorin kohteeksi ei siihen jonoon tietoisesti toistamiseen mene.

Simpan versio

Innostuin niin tuosta uunon ruokavinkistä että päätin itsekkin lähteä samaan. Tosin meikän versio oli vähän varioitu ja karsittu. Veistin kaupasta parsakaalia ja täytettyjä HK:n lihapullia. Siinähän se sitten olikin. Parsakaaleja en jaksanut höyrystää kun en löytänyt kattilaan kantta vaan kiehutin ne ihan kunnolla vedessä. Lihapulliin sen sijaan satsasin ja paistoin en oikein paistinpannulla. Maistui siihen nähden oikein maukkaalle että maanantain aloitin kylmällä kalkkunalla.

Halpaa ja hyvää...

tp 9

Reippailuruokaa

Naapurin Timppa tuli tänne landelle kyläilemään tossa eilisaamusta ja ollaan eletty terveellistä maalaiselämää tatituksen ja reippailun parissa. Terveeliseen maalaiselämän tietenkin sisältyy tietenkin myös terveellinen ruoka, jota loihdin tänään meille emäntäni reseptin perusteella hieman tuunaten. Ruoasta tuli halvalla niin hyvää, että olisi rikos olla jakamatta tätä teidän kanssanne, rakkaat blogiriippuvaiset.

Paistettua tofua, tartarkastiketta ja höyrystettyä parsakaalia porkkana-auringonkukansiemen-salaatti-pedillä. 

Tarvitset:

Paketin maustamatonta tofua

Nipun parsakaalia

Soijakastiketta

Voita

Petiin:

Pari porkkanaa

Auringonkukansiemeniä

Vähän lehtisalaattia

Oliiviöljyä

Tartarkastikkeeseen:

Majoneesia
Kurkkusalaattia
Random yrttejä
Valkosipulia
Sitruunamehua

Aluksi valmistetaan tartarkastike, jotta se saa hieman vetääntyä ja maustua ennen tarjoilua. Olen monesti yrittänyt valmistaa tartarin joka ois yhtä hyvää kuin koulussa tarjottiin kalapuikkojen kyljessä. Tämä oli vielä parempaa.

Puolet majoneesia, puolet kurkkusalaattia, itse käytin svenssoneista ostettua BostonKurkaa, mutta varmaan mikä vaan, paitsi sinappinen kurkkusalaatti käy vallan mainosti. sekoita huolella, lisää valkosipulimurskaa pari kynttä, yrttejä (ruohosiplaa ja persiljaa) ja pieni löräys soijakastiketta ja sitruunamehua. Vatkaa huolella, siirrä jääkaappiin maustumaan.

Sitten peti, paahda auringonkukansiemeniä kuumalla pannulla sellaisenaan kunnes ne on kullan ruskeita. Siirrä johonkin syvään astiaan ja lisää paahtamisen ohella raastamasi porkkanat ja silputut salaatinlehdet, lisää löräys oliiviöljyä ja sekoita.

Tofun paistoin reippaassa voissa tumman ruskeiksi molemmilta puolita (n 10min per puoli) ja lisäsin lopuksi löräyksen soijakastiketta pannulle.

Parsakaaleja höyrytin n 5min ja tarjoiltaessa lisäsin niiden päälle pikkiriikkisen voisulaa, se on ihan must parsakaalin kera, ystäväni Nirppis-Oskari sano että sitruunamehu on jees kombottaa parsakaalin kanssa, tiedä häntä.

"Extraordinaly oudstanding, no bullshit - pure bliss" -Naapurin Timppa

TP 9+

Tatitus

Tänään kerättiin poikaporukka ja lähettiin metsään tattireissulle. Siis poimimaan herkkutatteja eli tatittamaan. Seurassamme oli ornitologi, joka opiskelee myös biologiaa, eli homma oli sen verran "hallussa" ettei koriin lähde mitään myrkyllistä tai pahaa. Hetken pyörittyämme metsässä kun kun puolukat pannussa alkoi sientä löytymään. Valioyksilöitä ja vielä laatua herkkutatti. Näistä könsikkäistä italian herkku´perseet maksavat maltaita.

Halpaako? ei, vaan ilmaista.

Valmistukseen ei joudu paljoakaan päätä rasittaa tai maustehyllyä raotella. Voissa paistelee sipulia, heittelee tatit sekaan, suolaa ja kermaa. Siinä on sienikastike.
Perunat ja kerman joutui ostamaan.

TP 10

Salaatti!?

Tein tänään elämäni ensimmäistä kertaa salaattia. Siis pelkästään itselleni. Joskus saattanut pilkkoa jollain mökkireissulla pakkosaldee mutta nyt ihan vain itellein.

Oikeastaan kaikki alkoi siitä kun puhuimme ystäväni kanssa skypessä vanhoista sörkan laitapuolen heeboista ja siinä vilahti sitten kaveri jota kutsuttiin kalapuikko-Janiksi. Taisi olla amisviiksiensä takia. Kuitenkin alkoi mieli tehdä kalapuikkoja kun ne on halpoja, hyviä ja helppo vamistaakkin.

Kaupassa kuitenkin unohdin mielitekoni ja selaillessani katseella viitisen minuuttia porsashyllyä, totesin että kanaa. Ongelmakohdaksi muodostui ainoastaan se että pienin pakkaus kanan rintafileitä on puoli kiloa. Itselläni ei ole tapana säästellä valmistamiani ruokia huomiseksi, saatikka sitten pakastaa. Ei meillä ole edes pakastinta, mutta se ei muuta asiaa miksikään. Pakko oli heittää sitten sellainen megajättipakkaus ostoskoriin ja miettiä mitä sen kanssa.

Koska olin päättänyt vetää koko puolikiloa kerralla mikään riisi ei tuisi kuuloonkaan ja mieleeni juolahti muisto toissa viikolta kun tukholmassa söimme kuorastun naudan sisäfileen kera salaattia. Hetken mielijohteesta heittelin koriin kurkun, tomaattia, paprikan, feta-valkosipuli-oliivi paketin ja avokaadon. OStin myös elämäni ensimmäisen avokaadon.

Tiesin että avokaado tulisi kuoria, koska enhän minä ole mikään tauno. 15 vaille merkantti ja kymppiluokan paras hemoklobiini. Eräs ystäväni kerran söi kiivin kuorineen koska kukaan ei ollut kertonut että se pitää kuoria. Siihen kaveri sitten pokkana tokaisi jotta "onhan se vähän karvanen, mutta ei sitä huomaa kun se on sisältä niin mehukas". Mutta sen verran olisi itseni ravinto-oppia pitänyt enemmän päntätä että olisin tiennyt ettei avokaado halkea ihan noin vaan. Sisällä oli jotain kovaa. joku kiven tapainen. Veistelin siitä sitte slaisseja kuin partioleirillä tikkua konsanaan.

Halpaa ei salaatin teko ole mutta terveys ennen kaikkea..eiks näin?

Karate kid 2010

Karate kid oli 80-luvulla itselleni vakava asia eikä sen asian kanssa heitetty huulta. Faijan vanhat keilapaidat päällä ja otsarätit hufvudissa treenattiin kurkipotkuja samassa talossa asuvan varrtizeibanin kanssa (taisi olla jopa puolikas).

Pelotti lähteä edes katsomaan uutta versiota kyseisestä pyhästä elokuvasta. Odotukset ei olleet kovinkann korkeat tietenkään, eikä mitään elämää suurempaa raivokohtausta tuunattu nössöversio saanut aikaan. Osittain senkin takia että leffan suosittelijan toimi kämppikseni joka miltei pakotti minut ostamaan desperite housewifen ensimmäinen tuotanto kauden DVD-boksin.

Olisin tavallaan hyväksynyt kaiken tämän uudelleenmuokkauksen jos alkuperäistä olisi esim. parodioitu enemmän. Nyt jäi sellainen maku että MIKSI?
Kurkipotkukin oli tuunattu luonnottomaksi supervoltiksi.

Suurin miinus oli ettei selkäpiitä kylmille väreille räpsäyttävää "JUMA BEST, WOO OU" biisiä kuultu loppukohtauksessa ja se jäi todella mitäänsanomattoman miedoksi. En näyttäisi tätä versiota omille lapsilleni, jos minulla sellaisia olisi. Kyllä vanhassa vara parempi.

TP 7

Jep jep

Viimetingan vinkuintiaanina käväsin sitten vasta tänään, patonkilaan lähtöpäivänä työkkärissä, ja hyvinhän se meni. Olin helvetin yli-kohtelias ja mukava jätkä, pariin kuukauteen ei tartte käydä. Tulityölupakoulutukseen kuitenkin jouduin, onneksi se on vaan yhen päivän mittanen... Jostain atk-kurssista se mimmi myös höpis, luulis et näistä pullonpohjista ja tästä ruumiinrakeenteesta näkee että on atk-hommat hallussa...


U-U